Saturday, 28 November 2015

Maastamuuttaja




Jälleen ajastettu postaus ja samaan aikaan mä oon laivan kyydissä menossa kohti Saksaa, josta matka jatkuu Tsekin kautta Wieniin. Tällä kertaa on aika erilainen fiilis lähteä, kun onkin mukana koko omaisuus, eikä vaan pari matkalaukkua ja muutto on virallisestikin vakinainen. Onneks oon niin innoissani uudesta kämpästä ja duunista ja kavereista ja joulumarkkinoista, ettei lähteminen tunnu kovin haikealta. Oon elänyt kahden maan välissä jo 7(!!) vuotta ja on ehkä aika asettua jompaankumpaan. Ainakin hetkeksi. Tietenkin tuun kaipaamaan perhettä, kavereita, saunaa ja salmiakkia, mutta tällä hetkellä Wien on mulle the place to be.


//Me and my stuff are finally on our way from Finland to Vienna. I'm excited!

Thursday, 26 November 2015

Pumpkin Spice Smoothie


Joo, tiedän, että kurpitsa-aika meni jo ja nyt pitäis olla jo piparikausi, mutta en osaa päästää irti. Syksyn (toistaiseksi) viimeisestä kurpitsasta tein pastakastikkeen lisäksi smoothien.

Pumpkin Spice Smoothie
2dl Myskikurpitsaa
1 Banaani
2dl Mantelimaitoa
2tl Vaahterasiirappia
Kanelia
Muskottipähkinää
Maustepippuria


//My pumpkin spice smoothie was made of butternut squash, banana, almond milk, maple syrup, cinnamon, nutmeg and allspice.

Tuesday, 24 November 2015

Souvenirs from JKL


Mulla käy Jyväskylässä usein hyvä shoppailutuuri. Tällä kertaa toin mukanani kolme kivaa juttua. Sofi Oksasen Stalinin lehmät on ollut mun lukulistalla jo pitkään ja nyt se löytyi kirpparilta parilla eurolla. Toi simpukkatoppi oli myös kirpparilöytö ja itseasiassa mulla oli täsmälleen sama paita, mutta heitin siihen oliiviöljyt spagettia syödessä, eikä tahra suostunut irtoamaan millään keinolla.  Niinpä heitin viime viikolla paidan pois ja kuinka ollakaan, löysin maanantaina uuden kirpparilta 20sentillä. Mikä tuuri! Kolmas ostos löytyy edellisten alta, pörröinen viltti mun uudelle sohvalle joka odottelee Wienissä.


//3 nice things from Jyväskylä: a book, a shirt and a throw.

Sunday, 22 November 2015

First snow


Jacket, earrings: H&M * Shirt: 2nd hand * Boots, bracelet: Primark 

Ajeltiin iskän kanssa perjantaina Helsingistä Jyväskylään ja Joutsan jälkeen alkoi näkyä lumilaikkuja tien vierellä. Lauantaiaamuna oli Jyväskylässä jo maa valkeana ja viime yönä lunta oli tullut vielä lisää, niin kuin kuvista näkyy. Mun mielestä lumi on valtavan kaunista, mutta siitä on myös hirveästi vaivaa ja kuukauden mittainen luminen kausi olisi ihan tarpeeksi pitkä. Saa nähdä millainen talvi mulla on Wienissä edessä, kovin luminen se tuskin on.


//I think snowy landscapes are totally pretty, but I also think that snow is cold, annoying and makes everything more complicated. It seems that it is time for me to leave Finland behind.

Monday, 16 November 2015

Blogien kommentoinnista


Vietin alkuvuodesta erittäin vähän aikaa blogeissa, ja palattuani olen huomannut kummallisen ilmiön: kommenttikadon. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että ketään ei enää kiinnosta, mitä kirjoittelen, koska postauksiin ei tule kommentteja. Ajattelin ensin, että kyseessä on vain mun pikkublogin ongelma ja ehkä lukijat/kommentoijat katosi jonnekin blogitaukoni aikana. Mutta sitten sama ilmiö pisti silmään isommissakin blogeissa. Seurailtuani oman blogini kävijämääriä, huomasin että kävijöitä on jopa enemmän kuin ennen, mutta kommentit ovat kadonneet. 

Mistä tämä voi johtua? Yhdeksi syyksi veikkaisin sitä, että suurin osa meistä selaa blogeja kännykällään. Bloggerin mobiiliversio ei ole kummoinen ja myönnän itsekin jättäneeni kommentoimatta, koska se on "liian vaivalloista" puhelimella. Eikä blogipostauksesta edes voi tykätä, niinkuin Instagramissa. Toiseksi syyksi epäilen sitä, että moni ei enää seuraa tiettyjä blogeja, vaan selailee eteentulevia blogeja pikaisesti läpi ilman sen syvempää ajatusta. Lisäksi monissa blogeissa on nykyään niin samanlainen sisältö, että meinaan itsekin mennä sekaisin, mikä blogi on mikä. Blogeja on nykyään myös niin paljon, että kukapa niitä kaikkia jaksaisi kommentoida. 

Moni blogeja lukevista bloggaa myös itse ja tietää, miten kiva kommentteja on saada. Silti kommentti jää usein jättämättä. Huomasin, että en itsekään kommentoinut mitään pitkään aikaan ja samalla ihmettelin, miksei kukaan kommentoi omaa blogiani, kunnes hoksasin, että ei voi odottaa saavansa jos ei anna itse mitään. Nyt yritän jättää kommentin jokaiseen blogipostaukseen, jonka luen ja joka herättää jotain ajatuksia. Se vie aikaani korkeintaan minuutin ja ilahduttaa vastaanottajaa aivan varmasti. 

Haluaisinkin haastaa teidät kaikki jättämään tänään kommentin johonkin blogiin (ei tarvitse olla mun blogi :D) ja muutenkin olemaan aktiivisempia. Te kuitenkin luette blogipostauksia, miksette myös kertoisi ajatuksianne siitä, mitä luitte? Lisäksi haluaisin kiittää kaikkia niitä ihania ihmisiä, jotka jaksaa munkin blogia kommentoida! ♥


//About commenting blogs: I was wondering why no one's leaving comments on blogs anymore and then I realised that I am not that active myself. I am now trying to leave comment every time I have at least something to say about the post, because I know that one comment can make someone's day.

Sunday, 15 November 2015

Persimonsmoothie

Mun tämänhetkinen suosikkihedelmä on ehdottomasti persimon (tunnetaan myös nimellä sharon tai kaki). Juuri nyt eletään persimonien kulta-aikaa ja niiden hintakaan ei päätä huimaa, Prismasta ainakin sai kilon suunnilleen eurolla. Oon syönyt persimoneja usein ihan pelkilteen, mutta tänään päätin pyöräyttää niistä aamupalaksi smoothien ja siitä tuli todella hyvää.




Persimonsmoothie
(2 annosta)

2 Persimonia
1 Banaani
2,5 dl Mantelimaitoa
0,5 dl Appelsiinimehua
1 tl Hunajaa
Kanelia
Muskottipähkinää
Inkiväärijauhetta


Jos persimoni maistuu, kannattaa kokeilla sitä myös ruokiin. Yksi hyväksi toteamani resepti on Vuohenjuusto-broileripasta persimonilla, ohjeet löytyy täältä.



//For a perfect autumn smoothie you need  two persimmons, a banana, almond milk, orange juice, honey, cinnamon, nutmeg and ginger.

Saturday, 14 November 2015

Tuscany







id-kuva




Koneelta löytyi vieläkin julkaisemattomia kuvia kesän reissulta Italiasta. Kierreltiin siis autolla Toscanan auringon alla ja pakko sanoa, että kyseessä on varmaan yksi Euroopan kauneimpia seutuja. Nättejä pikkukyliä, historiaa, hyvää viiniä ja ruokaa, upeat maisemat ja parasta matkaseuraa.


//More photos from our road trip to Italy in August. Tuscany is way too beautiful.

Perjantai 13.


Perjantai 13. meni mun mielestä ihan sujuvasti. Suunnitelmat parille seuraavalle kuukaudelle selveni vihdoinkin hieman, asiat tuntuu loksahtavan pikkuhiljaa paikoilleen. Iltaa vietin olohuoneen lattialla ja katsoin telkkaria muuttolaatikkoon nojaillen, koska myin mun sohvan pois tänään. Tajusin myös, että tämä on mun viimeinen viikonloppu Helsingissä ja että mulla on enää kaksi viikkoa aikaa ahmia kaikki kirjaston kirjat. Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa.

Wednesday, 11 November 2015

What I wore yesterday



Coat: H&M * Shirt, jeans, shoes: 2nd hand * Earrings: Glitter

Kuten kuvista näkee, päätin eilen matchaa mun hiusvärin asuun.. Tai sitten hopeahoitoaine unohtui päähän vähän liian pitkäksi aikaa. No nautin nyt sitten pari päivää lilanharmaasta tukasta. Onneks harmaa onkin mun tämänhetkinen lempiväri, niin kuin asustakin tosiaan huomaa. Jumaloin muuten näitä korviksia, ja parasta on, että ne löytyi Glitterin alesta parilla eurolla. Ja ne on tietenkin tummanharmaat.


//This happens to me from time to time... I accidentally dyed my hair grey. At least it matches my outfit.

Tuesday lunch




Tiistai. Viikon mitäänsanomattomin päivä. Kuka on samaa mieltä?
Tänä tiistaina tapahtui tavallisesta poiketen jotain erityistä, sillä siskoni tuli poikaystävineen pikaviisitille Helsinkiin ja ehdimme nauttia yhdessä lounaan ja kierrellä vähän kaupungilla. Selvästi tavallista parempi tiistai siis.

Vieraiden lisäksi päivää piristi se lounas. Ja se oli siis todella hyvä sellainen. Päädyttiin burgerille Kiilaan, ja olin hieman epäileväinen, koska paikan aamupala ei ollut kaupungin paras, mutta voi ei jos oisin tiennyt, että siellä on niin hyvä lounastarjonta, niin olisin käynyt useammin. Jo siitä alkusalaattipöydästä kehtaisi maksaa kympin, mutta hintaan sisältyi lisäksi burgeri ranskalaisilla, pientä makeaa ja kahvi/tee. Ehkä sen aamupalankin kehtaisi käydä kokeilemassa uudelleen, johan siitä on yli vuosi aikaa.



//Looking for a lunch in Helsinki? I can warmly recommend Kiila! Best location, good food and very very reasonable prices. Great starter/salad buffet & tasty burgers. My new favourite!

Monday, 9 November 2015

Pörröneule

Näin työttömänä mun ostokäyttäytyminen on muuttunut radikaalisti. Ennen saatoin shoppailla joka päivä, pyörähdin kotimatkalla Itiksessä tai naputtelin tylsällä tunnilla nettikaupasta kamaa ostoskoriin. Nykyään jokaista ostosta, joka maksaa yli vitosen, pitää harkita tosissaan. Tarvitsenko oikeasti tätä? Onko tämän kuun budjetissa varaa tähän? Oon sitä mieltä, että kyllä työtönkin voi shoppailla, mutta ei tietenkään mitään äärettömiä määriä tai kalliita juttuja. Ite oon ostanut viimeisen kuukauden sisällä vaan muutaman jutun ja nekin kirppareilta tai alesta pitkähkön harkinnan jälkeen. Haluanhan myös syödä jotain loppukuusta.


Sweater: H&M

Yksi must have -juttu oli tää pörröneule. Hoksasin ettei mun kaapissa ole yhtäkään mustaa neuletta, paitsi neuletakkeja ja jotain crop toppeja. Tän neuleen materiaali tuntuu ihanata, se on juuri oikean mallinen ja monikäyttöinen. Ja satuin saamaan siitä vielä muutaman euron alennusta, niin homma oli selvä.


//As I am currently unemployed, I can't shop as much as I used to, but of course I buy something small every now and then. This knit was a must have and I'm in love with it.

Sunday, 8 November 2015

Lately

Viime aikoina olen:

-Lentänyt Wieniin asti työhaastatteluun ja onneksi en turhaan.
-Yrittänyt lenkkeillä taas säännöllisesti. Miksi se on nyt niin vaikeaa, kun se oli vielä keväällä ihan helppoa?!
-Alkanut pakkaamaan muuttolaatikoita ja muistanut, kuinka vihaan muuttamista.
-Lukenut muutaman kirjan.
-Juhlinut vähän.
-Katsonut liikaa Netflixiä.
-Juonut viiniä espressokupista, koska en jaksanut tiskata.

Mitä teille kuuluu?

Friday, 6 November 2015

Big news


Nyt on kuulkaas suuria, hyviä uutisia! Mulle soitettiin juuri, että sain mun unelmatyön! Eli tämä tyttö muuttaa joulukuussa Wieniin ja aloittaa työt Austrian Airlinesilla. En meinaa pysyä nahoissani, oon niin onnellinen just nyt! En oikeen tiedä, mitä muuta sanoa, oon ihan sekaisin.


//I got my dream job and I'm moving to Vienna next month! I couldn't be happier!

Wednesday, 4 November 2015

Ajatuksiani blogimaailmasta


Oon pohtinut jo pitkään, että haluaisin kirjoittaa ajatuksiani blogimaailmasta ja nyt luettuani Essena O'Neillin päätöksestä jättää some, päätin tarttua aiheeseen. Monet teistä ehtivät ehkä jo lukea Essenan päätöksestä jättää some, koska hän koki menettäneensä nuoruutensa somelle, epäaidolle maailmalle, joka masentaa. Artikkelit olivat keränneet suomalaisillakin sivuilla paljon kommentteja sosiaalisesta mediasta - puolesta ja vastaan.

On muutamia asioita, joita kuulee sanottavan blogimaailmasta usein, otetaan esimerkiksi  yleisimpänä vaikka tuo epäaitous. Lavastettuja kuvia, pelkkiä onnistuneita otoksia, pelkkää auvoa ja ihanuutta! Tietenkään kenenkään bloggaajan elämä ei ole täydellistä, eikä asunto aina siisti ja vaatteet joka päivä viimeisen päälle mietittyjä. Mutta totta kai blogiin poimitaan arjesta ne kauniit ja kivat asiat, koska nyt rehellisesti käsi pystyyn, kuka jaksaisi katsella kuvia bloggaajasta verkkareissa ja eilisen meikit naamassa, sekasotkusta kämpässä tai valmispizzasta? En minä ainakaan. Mutta minulle ainakin on itsestään selvää, että myös bloggaajat ovat tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole täydellisiä. Tietenkin on selvää, etteivät medialukutaidottomat nuoret esimerkiksi tätä tajua. Pitäisikö siis blogeissakin olla varoitusmerkintä? "Saattaa aiheuttaa ulkonäkö-/elämäntyylipaineita." Ei mielestäni. Sen sijaan lapsesta lähtien pitäisi opettaa medialukutaitoa ja kriittistä suhtautumista. Pitää ymmärtää, että julkisen kuvan takana ihan jokainen on ihminen, kuten kaikki muutkin. Sitä paitsi mielestäni bloggaajat saattavat toimia hyvinä roolimalleina siitä, kuinka jokainen pystyy halutessaan tekemään harrastuksestaan ammatin.

Blogit saavat lisäksi usein kritiikkiä siitä, että omaa elämää avataan liikaa julkisuudelle. Monelle bloggaajalle muodostuu yhteisö seuraajista, joille on luonnollista jakaa asioitaan, ja saada tukea verkostolta. Pitää kuitenkin jo blogia aloittaessaan päättää, kuinka paljon elämästään haluaa/voi/saa netissä kertoa ja mitä seurauksia sillä voi olla tulevaisuudessa. Pitää myös olla valmis vastaanottamaan mitä ihmeellisempiä kommentteja tuntemattomilta, sillä valitettavasti totuus on se, että aina löytyy niitä urpoja, jotka tulevat kovin sanoin kritisoimaan tuikituntemattoman ihmisen valintoja ja elämäntyyliä. Loukkaavien kommenttien kirjoittaja on tietenkin aina syyllinen, mutta on hyvä tiedostaa, että kommentteja saattaa olla tiedossa ja miettiä, miten niihin itse pystyy suhtautumaan. Jokainen saa mielestäni päättää ihan vapaasti, kuinka paljon elämästään jakaa muulle maailmalle, kuitenkin ottaen huomioon läheisten toiveet siitä, haluavatko he olla osa julkista elämää.

Somettajia syytellään myös usein siitä, ettei heillä muka olisi ollenkaan elämää netin ulkopuolella ja kuinka arjen hetket menee ohi, kun pitää jakaa niistä kuvia Instagramiin. Nimenomaan sitä somen ulkopuolista elämäähän someen jaetaan ja itse ainakin kiinnitän paljon enemmän huomiota pieniinkin asioihin, kun katson maailmaa esim. sillä silmällä, mistä saisi kauniin kuvan. Aina en tietenkään edes ota sitä kuvaa, vaan se jää muistiin vain mieleeni. Ja jos sitten vaikka haluan ravintolassa kuvan annoksestani Instagramiin, nappaan tietenkin kuvan, laitan kännykän pois ja syön. Kuvan voi muokata ja postata myöhemmin kotoakin. Someaddiktit, jotka eivät oikeasti pysty keskittymään oikeaan elämään, ovat tietenkin asia erikseen, mutta uskaltaisin väittää, että somettajista heitä on silti hyvin pieni määrä. Se, että viettää aikaa somessa, ei siis tarkoita suoraan, ettei osaa nauttia elämästä sen ulkopuolella.

Loppujen lopuksi siis on hyvin paljon omasta itsestä ja asenteesta kiinni, onko some huono vai hyvä juttu. Joillekin se sopii, joillekin ei ja pitäisi oppia itse tiedostamaan, kumpaan ryhmään kuuluu ja missä omat rajat menee. Tarkoitukseni on kai vain sanoa, että en tykkää kuulla yleistäviä, demonisoivia mielipiteitä bloggaamisesta tai somettamisesta, koska fakta on se, että somella on mahdollisuus tarjota niin paljon hyvääkin.

Tämä taisi olla ensimmäinen varsinainen mielipidepostaus tässä blogissa ikinä, olis kiva kuulla teidän mielipiteitä joko aiheesta tai siitä, oliko tämän tyyppinen postaus mistään kotoisin!